Ei paljon huvita koirienkaan kanssa treenailla, vaikka ehkä jotain tuntumaa olisi hyvä saadakin, sillä kuka väittää että esim. taippareissa sattuisi olemaan juuri ihanteellinen keli.. Jospa se piakkoin vähän sataisi ja ilmakin edes hetkellisesti viilenisi. Koskaanhan ei pidä helteistä valittaa mutta joo.. Ainakin oma nahka on siinä kunnossa, että ulkona saa liikkua aika reippaasti vaatetettuna eikä kyllä ole noissa asteissa mitään herkkua.

Koiriin olen parin viime viikon aikana ollut taas niin tyytyväinen että! Hilda vähän otti takapakkia hakuruudussa ja se kyllä harmitti, ehkä on tullut sitten liikaa tehtyä tai muuten oli huono päivä. Pikkuisen huomasin juhannuksen aikaan, että itseluottamuksessa olisi vielä toivomisen varaa, kun kakara ei uskaltanutkaan lähteä kanijäljelle itse. Tyhmänä ajattelin ensin että se vaan eksyy ja eksyy ja lähdin oikeen mukaan vielä, hyvähyvä.. Meni kyllä kauniisti kun itse tulin perässä, eli osaamisesta ei ole kiinni.

Kun Hildalla oli huono päivä hakuruudussa, niin Odessalla oli taas ihan loistava!  Eikä ollut taas mikään maailman helpoin ruutu. Kanijäljen tein myös Odessalle juhannuksena, ihan sillä oikealla kanilla tällä kertaa. En ole varma, menikö koko jäljen jälkeä pitkin, mutta nopeasti ainakin löysi. Tuuli sivulta, joten siitä ei ainakaan "apua" ollut. Ja niiiin ylpeä olin siitä, että se otti kanin ihan itse mukaan ja toi tosi kauniisti mulle!

Odessalle oli uintiakin luvattu, ja sitä se myös sai. Välillä jopa menee suht suoraviivaisesti veteen ja ilman vikinöitä. En itse nähnyt mitään eroa näiden kohdalla verrattuna niihin kun alkoi panikoimaan? Olis niin kiva tietää, mistä se on kiinni.. Hildan kohdalla saa puolestaan ihan pelätä, että teloo itsensä huimilla laiturihypyillä ym.

JOS Odessalle tuo uinti olisi helpompaa, voisin hyvinkin harkita taippareita syksylle viimeisimpien treenien perusteella. Mutta annetaanpa edelleen olla.. Hilda taas.. 90 % oon kallistunut siihen suuntaan, että ilmotan sen Virroille. Hirvittää kyllä että tuleeko viime hetkellä paniikki että eihän tästä tule mitään.  Ehkä tuo koe tulee sen verran täyteen, että jos joutuisikin perumaan, niin varakoiria olisi.. Tosi reilua, mutta tää nyt vaan ainakin meillä on aina yhtä epävarmaa. Ihan hölmöä hakea satavarma nolla. Kuitenkin Hilda on kevään ajan tehnyt hienosti ja parit viimeiset treenit olleet vähän hankalampia.

Eilen käytiin myös ampumaradalla ja sen perusteella uskallan sanoa, että ei meillä kyllä paukkuarkoja koiria ole, olkoonkin että Hilda hiukan hämillään tilanteesta oli. Varsinkin kun Odessa kävi ihan kuumana vieressä että joko mennään.. Kerkesin jo päivitellä, että jo se nyt on kumma jos Hilda olisi paukkuarka, kun ei se mitään muuta taida osata pelätä.

Viime viikolla (?) otin Hildan mukaan kun kävelin keskustan kautta serkun luo ja silloin viimestään tulin siihen tulokseen, että se on vaan ihan mielettömän tervepäinen koira. Kaikki kohdat, joissa odotin sen pelästyvän, ennemminkin kiinnostivat kuin pelottivat. Aivan rauhassa käveltiin koko reitti vaikka oli hirmuisesti autoja, ihmisiä, ääniä ym. Eikä siis tarvinnut ohikulkijoiden tervehtimisestäkään keskustella. Koiria ei montaa tullut vastaan, mutta nekin päästiin kohtalaisen matalalla profiililla ohi. Ai niin, ja se hihnakäytös, mitä ihmettä? Hihna oli kyllä todella lyhyellä, mutta ei vetämistä missään kohtaa! Wau.

Mitäs vielä.. Odessan ilmoitin Lammille 17.7., karvaa kyllä lähtee ihan kiitettävästi, mutta ei voi sitten mitään.. Hildalle olisi kiva saada joku näyttely loppukesään/alkusyksyyn, mutta katsellaan nyt. Turhan hoikassa kunnossa taas, eikä oikeen liho vaikka miten syöttäs.. Painoa on nytkin tosin niinkin vähän kuin 33 kg. :D Lonkka- ja kyynärkuvaukset sekä silmätutkimus olisi mukava saada myös jonnekin sinne syksyyn.