(ja kaikki oli niiiiin innokkaina mukana...)

Meidän porukka kiittää kaikkia tästä vuodesta ja toivottaa kaikille rauhallista joulua ja onnea vuodelle 2011! Ensi vuonna palataan uusien kujeiden kera. :)

Ensikskin, Hildan tulokset saapuivat Kennelliitosta: lonkat B/B ja kyynärät 0/0! Loistojuttu. :) Ninnin terveys ei valitettavasti ole ihan yhtä hyvällä mallilla, vaan leikattu jalka on viime aikoina hieman vaivannut ja esim. portaita ei yhdessä vaiheessa päässyt itse nousemaan, ontui myös selkeästi. Nyt näyttäis olevan taas paremmalla tolalla joten jospa siellä ei mitään ollut kuitenkaan uudelleen hajonnut. Ninnilläkin ikää on jo 11 v., joten pelätä saa, milloin terveys pettää lopullisesti.

Sitten vielä niitä iloisempia uutisia. Mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan, sopiva uros löytyy jne., niin Odessa on nyt tarkoitus astuttaa seuraavasta juoksusta jota odotetaan helmikuun tienoille.Tästä taas myöhemmin lisää.

Pitkästä aikaa? kuvaakin. :)

Viime kirjoituksesta siis vaivaiset neljä kk.. Mitäs me ollaan tehty.

Suoritimme isän kanssa kasvattajan peruskurssin hyväksytysti elokuussa ja kennelnimianomuskin on laitettu eteenpäin. Tässäkään ei luonnollisestikaan liian helpolla päässyt, mutta nyt pitäisi asioiden taas rullata. Pentusuunnitelmissa ei ole vielä mitään lukkoonlyötyä, lisää infoa toivottavasti tulee pian, jos jotain ois lähitulevaisuudessa odotettavissa.. Näin selkeesti sanoen. ;) Katsellaan..

Elokuussa pyörähti Odessa pitkähkön tauon jälkeen taas näyttelykehässä, juuri ajoissa ennen upean turkin tippumista. Kihniössä Raimo Louhion tuomaroimana Odessa oli lopulta avoimessa luokassa EH4 seuraavalla arvostelulla:

4v narttu, joka on vähän pitkärunkoinen. Kevyehkö kaunis nartun pää. Hyvä selkä, kaula & häntä. Riittävä rintakehä. Oikeat kulmaukset. Hyvät sivuliikkeet, takaliikkeet vähän ahtaat. Hyvä turkki, avoin hyvä luonne.

Harmillisesti se turkki tosiaan sitten putosi, eikä keretty useampaa arviota hakemaan. Loppuvuodelle ei ole enää näyttelysuunnitelmia, mutta keväällä toivottavasti edes joku olisi siinä kunnossa, että päästäisiin taas muutamat näyttelyt kiertämään.

Lokakuussa molemmat tytöt kävi silmätarkissa ja molempien silmät todettiin terveiksi. :) Hildalle varaan toivottavasti piakkoin ajan lonkka- ja kyynärkuvauksiin jotta saadaan nekin pois päiväjärjestyksestä. Jänskättää kyllä, mitä sieltä mahtaa olla tulossa..

Ne taiskin olla siinä tällä erää. Hiljaista on ollut ja tulee varmasti vielä tovin olemaankin, koulu vie tällä hetkellä multa suuren osan energiasta. Aloittelen myös taas ratsastusharrastusta, ja vaikka se ei ajallisesti juuri missään tunnu itsessään, niin lompakossa ja sitä kautta työmäärässä kylläkin. Kunhan saatais vielä hippusen verran lisää lunta maahan ja sitä myöten näkyvyyttä, päästäis koirien kanssa jatkamaan noutotreenejä. Odessa ainakin oli vielä viime treeneissä ihan superterässä, uskomatonta miten se  joitain juttuja hoksaakin niin nopeasti ja jaksaa aina panostaa 200 % siihen mitä tekee. Hildan treenisuunnitelma on puolestaan back to basics ja sehän onkin oivaa treeniä näin talvella. Jospa se punainen lanka ensi kesää kohden löytyisi.

Päästiin Virroille taippareihin mutta eihän se sit joo ihan nappiin mennyt. Laukaus oli ipanalle liikaa ja meni pasmat sitä myöten sekasin että kauimmainen lokki sai jäädä. Yritystä oli mutta rohkeus ei riittänyt ja tuomarikin rupes jo hirvittämään. Vähän oli ennen omaa vuoroakin levotonta ja vinkui. Hassua, kun Odessa-herkkis ottaa puolestaan tämmöset tilanteet niin lunkisti.

No, ipana saa vähän harjotella lisää ja katsellaan josko saatais vähän jotain koetilannetta vastaaviakin aikaseks.. Ja mun täytyy Hildan kans ottaa enempi näitä stressitilanteita, että opin senkin kanssa toimimaan. Yhteistyötäkin vois joo vähän hioa, mutta se nyt oli aiemminkin selvää. Iskän kanssa oltaneen yhteisymmärryksessä, että haulikko lähtee sit mökille mukaan. Hilda saa katsella taippareita varmasti uudelleen myöhemmin, ja jos nyt ei itselle olis mahdollista treenata valmiiksi ja viedä kokeisiin, niin ehkäpä Sofia sit ottaa homman hoitaakseen? ;D Nyt jäi se syyskuun luonnetestikin vähän epäilyttämään, ku näyttää nuo tilanteet olevan vielä Hildalle vähän vaikeita.

Vaikka jäi taipparit muuten vähän laihaks tällä erää, saa niistäkin jotain hyvää irti. (Oli tietty tosi mukava nähdä Elinaa ja Oona-äippää:)) Mä voisin nyt vähän ottaa itseä niskasta, katsella Odessan tän hetken ongelmakohdat (ja toivottavasti tehdäkin niille jotain..) muussa kuin vesityöskentelyssä ja viedä sen taippareihin.  Niin kauan antoi tuomari Hildankin yrittää, että luulisin ainakin Odessan selvittävän homman helposti, jos vaan pieni epäröinti ei haittaa. Ainakin kannattaa kokeilla. Odessa on nyt kesällä muutamat kerrat jo mennyt juosten veteen ilman mitään ongelmaa, mutta sillon onkin ollut rakas pallo kyseessä. Kuka sitä nyt haisevasta lokista piittaa?? Mutta, ties vaikka jo ihan tänä syksynä mentäisiin kokeilemaan. :) Kunhan nyt katsellaan vielä tilannetta, treenit on olleet vähillä mutta senkin edestä varmasti löytyy taas työintoa jahka treenaamaan päästään.

Eikö ole Hilda sitten maha löysällä.. Aamusta huomasin ja eka ajatus oli, että no ei se mitään, ehkä ihan hyvä vaan jos jää taipparit nyt käymättä. Ei kuitenkaan ole päivän aikana sit tehnytkään mitään eikä hinkunut ulos. Nyt illasta lähdettiin tekemään pieni treeni, kun koirus tuntui olevan vähän aktiviteettia vailla (tappelukaverit mökillä). Olin kyllä jo vannonut onnistuneen jälkisuorituksen jälkeen tiistaina, että enempää ei treenata ennen koetta kun turha tähän on enää mitään paniikkia hommata, mitään ei oikeestaan oo tehtävissä, mutta joo, näin taas.. Hilda oli tosi kivasti mukana yllättäen ja hyvillä mielin käveltiin kotiin päin että ehkä ei koe mene ihan metsään ja jesss, sieltä sitä tavaraa rupes sit tulemaan.

Seuraan nyt sit vielä huomisaamuun ennen kun rupean perumaan, varakoiriakaan ei näyttänyt enää kokeeseen olevan tulossa. Usko on kyllä vähän heikoilla viime viikonlopun jälkeen. En ymmärrä mikä siinä on, että täällä kaupungissa on molemmilla menneet maha sekaisin.. Yritin ruokaakin tutkia, löytyykö siitä mitään epämääräistä, koska pelkästään sitä ovat mun havaintojen mukaan suuhunsa saaneet, mutta en kyllä löytänyt mitään. Hildan laitoin riisi-piimä -kuurille enkä tuota ruokaa nyt meinaa antaa. Jos ripuli loppuu ennen kun ruokinta siirtyy taas iskän huoleks niin saa syödä "Ninnin ruokaa". Tuo nuorempien ruokamerkki on kuitenkin ollut varsinkin Odessalle hyvänoloinen valinta ja on ollut pidempään käytössä, mutta ehkä sit just tossa säkissä vois olla jotain? Tai sit johtuu jostain muusta, mitä mä en tajua.

No mutta, jos nämä taipparit nyt peruuntuu, niin täytyy koittaa vaan tunkea johonkin toisiin. Treeniaikaa on sit luvassa ainakin reippaasti. Syksyllä kenties voi jo harkita lähtevänsä johonkin pidemmällä, kun mulla toivon mukaan olisi kortti taskussa ja voin ainakin jännittämisen jälkeen toiseen suuntaan ajaa. ;) Tai jos ei muihin kokeisiin mahduta, niin täytyy yrittää järjestää niin, että oman yhdistyksen kokeeseen kerettäisiin. En nyt muista mihinkä iskä oli sitä metsästysreissua varannut. Voishan sitä tietty ens keväänäkin keretä. Mutta katsellaan nyt kuinka näiden sunnuntain taippareiden käy ja jos päästään niin meneekö lähellekään läpi ja jos ei niin mitä sitten.