Viime kirjoituksesta hetki aikaa mutta jospa sitä taas vähän tsemppais. :) Ei olla mitenkään hyperaktiivisia oltukaan tällä välillä.

Odessan kanssa käytiin yhdistyksen eka nomepäivä katsomassa.  Tyttönen oli ihan mielettömän upea ja teki tosi hyvin töitä huolimatta siitä että ei olla aikoihin oltu missään kimppatreeneissä. Odessa on myös kotioloissa ollut ihanteellinen treenikaveri tooooosi pitkään, selkeesti jonkinlainen melko pysyvä työmotivaatio löytynyt mikä on ihan tosi mukavaa. Kaikki tehdään täysillä ja treenaaminen on aina kivaa. :) Uutena juttuna on tehty eteenlähetystä. Ohjaaja on ilonen kun saa välillä tehdä jotain uutta ja toisaalta treenit ei ole vienyt hirveästi aikaa vaikka toistoja samalla on saatu hyvin. Heti kun lumet sulaa otetaan uusiks työn alle meidän ikuinen murheenkryyni eli hakuruutu. En tiedä yhtään kuinka tän kanssa tulee käymään mutta sittenpä näkee. Toko on jäänyt aivan taka-alalle, koska lähistöllä ei ole kunnollista treenipaikkaa (lunta, lunta ja vielä vähän lunta..) eikä ohjaajan motivaatiokaan ole ollut huipussaan.

Hilda on porukasta saanut eniten treeniä ja senkin kanssa on tehty vaan noutoja. Kakara myös harjoittelee eteen lähetystä siinä missä Odessakin ja on siinä tasan yhtä hyvä, tai no ehkä vauhdissa jää vähän kakkoseksi. ;) Hildan kanssa on opeteltu oikeaoppista palautusta ja luovutusta eli suoraan ohjaajalle ja dami käteen, käskystä. N. viikko painiskeltiin asian kanssa ihan tosissaan. Hildan kärsivällisyyttä koeteltiin jos jonkinnäkösillä harjotteilla. Siinä missä ulos on ennen päässyt odottamalla + kontaktilla piti nyt pysyä vielä daminkin suussa jne. Viimeinen silaus tuli niinkin yksinkertasella harjotteella kun dami koiralle suuhun, paikka ja luoksetulo. Tällä hoksasi myös istumisen kutakuinkin mun eteen ja palautukset tulee selkeästi suoraviivasemmin kun aiemmin. :) Oikeaoppista kanto-otetta hiotaan vielä, tosin sekin oli jo hetken upea ja on vieläkin osan ajasta. Jatketaan vielä perusasioiden kertaamista että varmasti käy selväksi ja jossain vaiheessa pitäs häiriöönkin uskaltautua.. Ei tule olemaan ihan helppoa. Innolla myös odotan että päästään hakuruudun ja jäljen kimppuun.

Ens viikonloppuna kävästään Korpilahden ryhmiksessä Hildan kanssa ja katsellaan sitten vähän sen perusteella kuinka pian mennään uudestaan kehiin. Odessa on pikku hiljaa saamassa jonkin näköstä turkkia joten ehkä sekin pääsee piakkoin esiintymään. Ja taipparikurssillekin täytyis muistaa ilmottautua..