Hilda se vaan kasvaa ja fiksuuntuu. :) On se ihanaa kun penska tottelee ja oma hermo lepää kun ei koko ajan tarvi enää perässä juosta. Tän hetken ongelmat on vasten hyppiminen ja näyttelyhihnan repiminen. Tuo hyppiminen pitäs olla kohtuullisen helposti kitkettävissä vaikkakin Hilda on hiukan kovempi pala purtavaks kun kaks vanhempaa. Selän kääntely ei auta vaan hyppii sit selkää päin, hyppii ulkoillessa ja kaiken lisäks siitä tulee niin pirun iso että ei mee kauan että saan hieroo naamaani asfalttiin tällä menolla. Mutta ei varsinaisesti vielä huoleta. :) Näyttelyhihnan repiminen puolestaan mur, kaiken kruunaa selälleen heittäytymiset ja kenguruloikat. Juu jaa, pikku juttu mutta kehissä tulee itku. Elämä on. Onhan tässä aikaa harjotella.. Suunnittelin näyttelykurssia heti mein tokon starttikurssin perään. Ja starttikurssi on jo puolessa välissä, me ollaan harjoteltu lähinnä istumista, maahanmenoa, sivulletuloa ja seuraamista + saatu piiiitkä ohjelista treenipäivikseen, otetaan lisää harjoteltavaa jahka oon tyytyväinen työn alla oleviin liikkeisiin. Ja noutoa toki otettu myös, mutta aion rutistaa ne kyllä ihan minimiinsä. Max. kerta päivässä on aika hyvä. Taippareita varten voidaan harjotella kyllä muutenkin. Hildalle haluisin tehokasta ja vauhdikasta noutoa ja kaiken muunkin työskentelyn innokkaaks & vauhdikkaaks, yks hyvä syy tahkota noita kursseja eikä tehdä itsenäisesti.

Odessakin osaa mutta se on epävarma tai jotain. Muuten saataisiin helposti alon liikkeet kuntoon, mutta vauhti luoksetulossa ja innokkuus seuraamisessa.. Seuraamisessa suunnilleen ryömii ja on ihan vaikeena et hyi kun kauheeta. Tai siis oli ainakin vielä pari viikkoa sitten, nimittäin eilen rupes jo vähän häntäkin heilumaan! Jee! Jossakin meni ehkä oikein. Nyt Odessan kanssa ollaan vietetty laatuaikaa kun muut on mökillä, ollaan leikitty ja Odessa on saanut etsiä nameja, repiä maitopurkkeja.. Ja alotettiin ehdollistaminen naksuun. Ihan mielenkiinnosta testaan tätä nyt Odessan kanssa. Jos toimii niin sit sama Hildalle. Oikeestaan Odessa on nyt kotona koska mein ois tarkotus tehdä tilannetsekkaus taippareita aatellen. Jälkeä pitäs vedellä ja hakuruutu tehdä ilman että koira näkee ja pitkillä etäisyyksillä. Kun toi sade vaan hetkeks lakkais.. Eipä siinä, mä kyllä varmaan pidän pääni vaikka menis miten. Nähdään sit syssymmällä et hakkaanko päätäni seinään. :D En mä tiedä mitä mun pitäs vielä tehdä, Odessa ymmärtää nyt käskyt ja tekee tai on tekemättä. Ymmärrän kyllä jos kani on tuskaa tuottava asia kun ei oo sellasta (kuollutta) nähnyt. Muuten en voi sanoo että oltas laiskoja oltu, on treenattu aika hurjasti kesän aikana. Juu, no kolmesta poikki on mun ajatus tässä eli jäähän meille sit vielä yks yritys..  Mun salainen lupaus on, että jos Odessa vetää taipparit seuraavalla läpi, mä vähintään yritän treenata sitä nomeen