Eli Odessa alkaa jo oppia "sivulle" -käskyn merkityksen, tänään otettiin jo pari onnistunutta treeniä ilman aitaakin! Kontaktia ottaa jo hyvin oma-aloitteisesti, ei tarvitse enää jauhaa että "katso". Niin, paitsi liikkeessä. Ollaan sitäkin harjoiteltu, mutta jää vain nopeaan vilkaisuun, eikä tunnu ollenkaan hoksaavan juttua. No, jospa se vielä siitä alkaa onnistua. Ollaan otettu treenien lopuksi vielä sitten tätä "ympäri" -käskyä, ikään kuin piristeenä. Vähän Ninnin perässä laahataan, mutta alkaa Odessakin pikku hiljaa oppia. Ninni ei tarvitse enää käsimerkkiä ollenkaan, pelkkä käsky riittää.

Ja nyt siirrytään siis Ninniin. Odessan oppiessa (ja ohjaajan kehittyessä?) on huomannut, kuinka huonosti Ninnillä onkaan hallussa tavalliset käskyt kuten "istu", "maahan" jne. Siis ymmärtää kyllä, mutta tekee hyvin hitaasti + tarvitsee käskeä monesti. Ninni ei ole ikinä missään kokeissa/koulutuksissa käynyt, enkä rupea sitä enää niihin raahaamaankaan, ellei yllättäen paljastukin superlahjakkaaksi? No joo, toiveunia;) Mutta joka tapauksessa. On se mukavampi että osaa muutakin kuin ylimääräiset temput. Makuulle meno on varmasti kaikkein hankalin jo opituista käskyistä, ei millään haluaisi suorittaa liikettä ja tekee mahdollisimman hitaasti hivuttautuen samalla minua (=palkkaa) kohti. Innostuin sitten käyttämään mielikuvitustani ja nyt harjoitellaan liikettä niin, että itse menen aidan toiselle puolelle (kiitos sille joka tuon pihan on joskus vaivautunut aitaamaan, siitä on yllättävän paljon hyötyä!) ja sitten annan Ninnille käskyt erittäin selkeiden käsimerkkien kera. Näin saan estettyä sen paikalta liikkumisen, ryömimiset, tassun tyrkytykset ja muut temput ja tiettyä äänensävyä käyttämällä myöskin oikeastaan molemmat koirat saa tekemään liikkeet nopeammin & innokkaammin. (Odessan perusasentoon tuloon saa esimerkiksi vauhtia ja iloisuutta kun koiran suorittaessa liikettä taputan vaikkapa reisiäni nopeasti ja kannustan kovasti, neiti kun aluksi näytti hyvin epävarmalta, että menikö tää liike nyt sitten kuitenkaan näin ja tuli varsin hitaasti.) Ja sitten on otettu yksi uusi käsky, se seisominen. Kyllä se alkaa pikkuhiljaa onnistua, tänään onnistui niin hienosti, että näyttelyissä/mätsäreissä kun seisoo noin niin pääsen kyllä itse todella helpolla, Ninnin seisottaminen kun ei ole mistää helpoimmasta päästä, ei tykkää jalkojen asettelusta eikä malta pitää päätään kunnolla, vaan kääntyilee miten sattuu. Tänään kuitenkin asettui itse tosi hyvin ja häntäkin heilui ja katse oli minuun päin (!!!) Yleensä ei millään suostu katsomaan silmiin.

Kyllä tässä touhussa oppii joka päivä itsekin uutta ja löytää uusia keinoja opettaa koirille jotain kun vaan jaksaa yrittää, on se vaan niin hienoa!