Hildan kanssa alotettiin tänään näyttelykurssilla. Ihan kiva, mutta treenit oli ainakin tänään ulkona ja meidän lisäks vain yksi koirakko. Ja mä hain tästä just sitä että jos vaan päästäs hallissakin treenaan ja saatas paljon häiriötä.. Toivotaan että ainakin osallistujia tulis lisää.. Vajaan tunnin aikana juoksenneltiin yhdessä ja erikseen kaikki kuviot, muutamaan kertaan katseltiin hampaat ja hipelöitiin koirat läpi, seisotettiin.. Neuvoja tuli näyttelyn kulusta ymsyms, ei ainakaan vielä mitään uutta. Hilda oli yllättävän nätisti vaikka parantamisen varaakin toki jäi. Eniten pelotti että alottaa jatkuvan räksyttämisen eikä keskity kun muihin koska vastaan tulevat koirat on haukkunut lyttyyn ja pimahtaa vähän muutenkin. Vissiin kerran se haukahti ja that's it, loistavaa! Välillä ois huvittanu mennä leikkimään ja varsinkin yhdessä edestakaisin mentäessä teki tiukkaa, yllättävän hyvin kumminkin. Hampaat ja muut antoi nätisti katsoa. Jotenkin ainakaan tää tunti ei kuitenkaan oikeen täyttäny odotuksia eikä jääny sellanen olo et oispa pian seuraava kerta. Ei mitään kammoakaan jäänyt mutta oli vaan ehkä sit vähän tylsä. Voin vaan kuvitella miten mielenkiintosta Hildan mielestä oli juosta ympyrää uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.. No, ainakin vähän rauhallisemmin mielin mennään Poriin. Ja onhan meillä vielä neljät treenit edessä.. Ja yks TT:n starttitokon treeni, Hannan opissa käydään varmasti jatkossakin. :)

Tulomatkalle lähdettiin kävellen ja kyyti tuli perässä.. hups. :D Olin jo ihan älyttömän ilonen kun Hilda niin reippaasti ja rauhassa meni vaikka kovaäänisesti meni moottoripyöriä ym. ohi, Hilda kun saattaa olla vähän levoton jos lähdetään kauemmas eikä isommat oo mukana. Se oli lyhyt ilo kun takaa tuli rullaluistelija täyttä vauhtia sauvat levitettynä melkeen päälle (tilaa ois ollu kyllä..). Hilda säikähti tosi pahasti ja oli sen jälkeen ihan peloissaan ja säikähti kaikkea takaa tulevaa, mm. autoja. Siinähän kirosin sitten että näin täällä väistetään koirakoita kun vaaditaan koirakoita väistämään muita. Toivottavasti ei jatkossa ilmene mitään traumoja tästä hyvästä.

Mun päivä meni ihan pilalle kun näin jo miten Hilda alkaa pelätä kaikkea mahdollista enkä osaa tehdä asialle mitään. Kuitenkin päätin ottaa Odessan kanssa vielä takapihatreenit joten aivan en punaista nähnyt (Odessan kanssa on turha treenata pahantuulisena). Wautsi. Ekana otettiin pari noutoa, nyt näky sitä parin vuoden takasta Odessaa, lähti kuin tykin suusta että hyvä että pysähtymään kykeni ja palautus täyttä vauhtia. Ihan mieletön. Sivulletuloja, nopeita ja jeejee! -meiningillä. Sit uskaltauduin salakavalasti ottamaan seuruuta ikään kuin normaalina sivulletulona ilman kaarretta. Taas ihan mahtava, häntä heilu, hieno kontakti, just oikea paikka, ei siis niin mitään vikaa! Ja päivä oli sillä pelastettu. Apinoitiin sit muutenkin, Odessa kieri ja pyöri nurtsilla ja leikittiin ja hösellettiin. Mahtavaa!