Ihmeiden ihme, kaikki koirat on meikäläisen hoteissa viikonlopun. ;) Siinähän se aika kuluu kun kaikki ramppaan erikseen ulkona. Tän päivän saldo on seitsemän ulkoilutusta, koska kaikki pääsi iltapäivästä erikseen. Taas sai naapurit ihmetellä. ;D Mutta ihan turha toivo, että mä kaikkien kolmen kanssa lähtisin tonne tappeleen ja liukasteleen. Tosin aika hyvin nuo osaa varoa, kun näyttää siltä että mun tasapaino saattaa hyvinkin pian pettää, varmaan riittävän monta perslentoa nähneet..

No niin ja mitäs ollaan treenailtu. Noudot aikalailla nollilla, tosin Ninni sai tänään muutamat tehdä. Hildankin kanssa taidettiin alkuviikosta parit ottaa ja sujui taas hienosti. Ennen kaikkea erinomaisen tyylikkäät palautukset ja mun eteen istumaan, dami pysyi suussa!! Jeees!

Tokoa sitten ollaan muuten tehty sen mitä olen koulukirjojen kimpusta päässyt, joku todella harvinainen motivaatiopuuska iskenyt kun ekstraakin tulee tehtyä. Mutta siis joo, tokotreenit varsin onnistuneita. Ja Odessa! Apuva, mullahan on melkeen alokasluokkaan valmis koira! No ei nyt aivan, liikkeet vaatii pientä hienosäätöä, seuruussa täytyy opetella käännökset (koska en tiedä miltä niiden tulisi näyttää, miten opettaa -> ohjattuun koulutukseen) palkkaus täytyy muuttaa isommaks palkaks koko suorituksen jälkeen (esim. sitä ruokaa vois olla kehän laidalla kokeita ajatellen) ja sit se suurin huoli ja mahdollinen este koko kisaamiselle eli kehänauhat ym. mahdollisesti pelottavat asiat... Täytyisi vaikka sitten askarrella jostain jätesäkistä kehänauhaa, että varmasti tottuu. Mätsäreissähän siis Odessa on joskus keksinyt pelätä kehänauhoja, kun on oikein tuullut ja on odoteltu omaa vuoroa (=ei tekemistä). Tässä on tää suuri ero Hildan ja Odessan välillä, Odessan mieli järkkyy pitkäksi aikaa jos se pelästyy, kun Hilda kokoaa itsensä nopeasti ja porskuttaa ilosena eteenpäin. Ainakin vielä siis. Mun muisti sanoo, että Odessakaan ei mitenkään erityisemmin jännittänyt mitään ennen kun sitten tuli joku mörkökausi joka jäi osittain päälle.

Hildalla ei sen ihmeempää, se on ehkä vähän palikka mutta hyvin se yrittää ja periaatteessa oppii nopeasti. Sivulletulo on muutamana kertana kirvoittanut nauruja, kun pikkuneiti ei muista, kummalle puolelle piti tulla tai heittää peppunsa mun varpaille tms. Kyllä se voi olla vaikeaa. ;D Ihanan kuraiset syyskelit kun oli, Hilda sai opetella tassun antamisen kuivaamisen helpottamiseksi. Juu siinä ei kauan mennyt vaikkei käytetty minkäänlaista palkkaakaan. Musta tosin vaikuttaa, että Hilda ennemmin yrittää läimäyttää kun nätisti ojentaa tassua.. No, tyyli on vapaa. Hildan jäljiltä mä olen kuitenkin aina naarmuja täynnä.