Ei mennyt ihan putkeen tuo treenisuunnitelma, kiitos Suomen kesä. Vettä tuli hiukan odotettua enemmän. Nyt puolestaan on niin kuuma että jopa Hilda on ihan innoton, sekä sisällä että ulkona. Nytkin nukkuu tuolin alla ja pitää tassua ihan ihmeellisesti mun kantapäällä. Tulee mieleen Odessa jonka piti nuorena aina koskea johonkuhun nukkuessaan, muutenhan kaikki ois voinu karata paikalta eikä hän ois huomannu mitään.

Niihin treeneihin. Tehtiin sunnuntaina yks hakuruutu viidellä variksella. Koska treenimaastot on melkosta kivikkoa ja vuoren rinnettä, ajattelin tällä kertaa mennä läheiselle rehottavalle pellolle. Vein kaksi varista ojan yli metsään jottei aattelis että kun pellolla harjotellaan niin mitään ei oo ojan toisella puolella. Odessa lähti liikkeelle reippaasti ja hiukan oli turhaa juoksentelua alkuun. Tällä kertaa kuitenkin rauhottu ja keskitty nopeesti. Saattaa välillä pysähtyäkin ja haistella että mihinkäs suuntaan lähtis. Ensimmäisenä tais tulla varis pellon takaosasta. Seuraavana tyhjens etuosan. Tän jälkeen oli vähän pihalla ja pitkään etti muttei löytynyt. Oli kyllä oikeella alueella mutta olin vissiin viskannu vaakun sellaseen pusikkoon ettei älynny. Lähin sit hiljakseen kulkemaan perässä ja Odessan meni n. 10 m edellä. Löysikin sit itse viimesen pellolla olevan vaakun. Oli jäljellä enää ne kaks siellä metsässä ja kuten olin aatellutkin, ei oikeen hoksannut mennä ojan yli. Tästä annoin uuden käskyn ja käsimerkillä viitoin menemään eteen päin. Ensimmäinen löyty hyvin ja päätin haetuttaa sen viimesenkin. Kesti hieman kauemmin koska oli piilossa mutta hyvin tuli lopulta. Kaiken kaikkiaan ihan hyvä treeni, selvästi luottaa muhun paremmin että kyllä siellä jotain on kun käsketään hakemaan. Edelleen käy välillä kuikuilemassa mua että saisko lisäohjeita mutta kun en sano mitään tai katso koko koiraa, jatkaa kyllä työskentelyä. Sikäli mun oli ehkä hölmöä lähtee Odessan tueks vikoja vaakkuja hakemaan kun haluisin että se toimis itsenäisemmin mutta parempi sekin kun että ois jääny hakematta. Onnistumisethan kuitenkin kasvattaa itseluottamusta. Tän jälkeen tehtiin Ninnin kanssa ykkösmarkkeerauksia huvin vuoks. Ninni oli tapansa mukaan ihan intona ja täysillä mukana mutta vikan kohdalla rupes kiinnostaan hiirien kaivelu enemmän. Tottakai olin damin viskannu taas johkin pusikkoon etten sitä ite löytänyt kun kaiken lisäks oli vielä ruskea -> Odessa paikalle, n. 15 sek ja se oli siinä. :D Hildakin harjotteli kantamista tuomalla limsapullon saunalta. Oli hirmu tyytyväinen itteensä ja mutustelua tai otteen korjaamista ei näkyny koska on kovalla muovipullolla hieman hankalaa ilman että lipsuu otteesta.

Nyt mä ajattelin käydä ostamassa kasan tennispalloja ja tehdä niillä Odessan kans sitä hakuruutua. Se kun on ihan pallohullu ja varmasti innostas lisää ja mun ei tarvi pitää kiirettä damivarastojen kartuttamisessa. + Mua ei harmita niin kovasti jos hukkaan pallon kun että jos hukkaan sen parhaimmassa tapauksessa 20 e maksaneen damin.

Hildan kanssa alotetaan ens viikolla Training Tracks'n starttikurssilla, mä toivottavasti sen jälkeen tiedän ainakin alokasluokan liikkeiden suoritus- ja opetustavan sekä parempia palkkauskeinoja. Yhteistyötä olis tarkotus meidän myös kehittää.

Ehkä elokuulle voitas sit harkita näyttelykurssia. Mulla on tuoreessa muistissa se vääntö mitä Odessan kans oli kun sitä ei pienestä pitäen oltu opetettu oikeestaan mihinkään mitä kehässä pitäs osata. Ja edelleenkin hallinäyttelyt on jotain mihin me ei luultavasti ikinä uskaltauduta. Toivotaan että Hildasta tulis hieman rohkeempi ja päästäs joskus Jyväskylän KV:ssäkin käymään.