Aattelin, että tästä saiskin kivan ruokablogin! No ei vaan. Otsikko viittaa lähinnä kakaran riistankäsittelyyn..

Nappasin siis yhden vaakun pakkasesta sulamaan ja eilen katseltiin sitten sitä. Tai oikeestaan Hilda on aina ulos päästessään poikennut suoraan katsomaan joko sen variksen saisi pussista ottaa. En muista millon viimeksi ollaan riistan kanssa pelailtu, jos ei lasketa huhtikuuta kun nopeasti vilautin lokkia ennen kuin sekin joutui pakastimen pimeisiin perukoihin. Hilda hyvin hanakasti tarrasi kyllä vaakkuun heti kun sen pussista sain ulos. Ote ei tosiaan ole mikään hentoinen ja nappaa linnun ylipäätään vähän miten päin sattuu suuhunsa..

Otettiin alkuun muutama harjoitus pihassa, nakkasin variksen puskaan ja Hilda etsimään. Ei tarvinnut paljon kehottaa kun se oli jo vaakulla. Ei kuitenkaan tohtinut sitten itse maasta nostaa vaan katsoi kysyvästi. Kannustuskaan ei auttanut, joten sit pikkusen riskipelillä kakara sai katsoa, kuinka Odessa homman hoitaa. Ja seuraavalla omalla noudollaan kyllä nappasi sitten epäröimättä variksen suuhunsa. Hirmuisesti en kyllä meinaa tätä "kisauttamista" Hildan kanssa käyttää jottei vaan pää kuumu liikaa ja vaakut saa entistä kovempaa kyytiä. Mutta kaikkea voi varovaisesti kokeilla (virheistäkin oppii ainakin itse jos ei muuta) ja nyt onnistui sitten näin. :)

Iltasella suunnattiin vielä vaakun kanssa metsään. Hildalle tein taas pienen etsimistehtävän, vaikka se tiettävästi melkeen varmasti vaakun löytää, mutta enemmän kiinnosti, että mitä se sille tekee kun joutuu itse päättämään. Niin piilossa en ollut etten puuttumaan olisi pystynyt jos varis olisi tarkoituksella laitettu palasiksi. Taas se jäi miettimään, nuoleskeli vaakkua ja tähyili mun suuntaan. Apuja ei kuitenkaan ihan heti tullutkaan ja meinasi jo palata mun luo, mutta ei sitten malttanutkaan jättää varista. No ei ottanut vieläkään jolloin käskytin uudestaan ja tuli kyllä sellasta kyytiä että alta pois vaan kaikki.

Tämän jälkeen halusin vielä vaan testata Hildaa ja nakkasin vaakun helppoon paikkaan ja lähdettiin hihnakävelylle. Ideana siis että vaakun tullessa kohdalle hetki aikaa miettiä ottaako vai eikö. Tää tais olla jossakin ohjeeksi niille, jotka ei ollenkaan riistaa huoli, mutta ei tuosta kai meillekään haittaa ollut. Äkkiä nappasi vaakun matkaan joten nyt vaan miettimään, miten varmistetaan, että se myös hakuruudusta tuo. Ja tuoko sit kanin jäljen päästä (jos sinne löytää). Taidetaan juhannuksena ottaa kanitreeniä. Ja se riistankäsittely tosiaan pikkusen huolettaa, vaikka vaakku suht ehjä vielä treenin jälkeenkin olikin.

Odessa sai samantyyppisen treenin ihan vaan siksi että sen mielestä varikset on vähän yök vaikka suuhun ottaakin. Esim. hakuruudussa en kuitenkaan 100 % luota, että se ne mukaansa ottaa. Ja mikäs siinä kun vaakku ei Hildan jäljiltä ihan tuhannen päreinä ollut. Olin taas hyvin vaikuttunut, kuinka nopeesti Odessa variksen löysi vaikka kuinka pirullisesti sitä piilotin, ihan loistavaa. :) Toistaseks ollaan saatu yks ongelma karsittua. No eipä tosta sen suurempaa sanottavaa, vähän meni hienosteluksi loppuvaiheessa ja palauttaa kyllä kiireesti sylkästen suoraan syliin (nam nam). Mä ihmettelinkin alkuun että miten se niin päälle tunkee mutta haluaakin haisevasta vaakusta vaan äkkiä eroon..

Treenien ulkopuolelta vielä sen verran, että eilen oli Odessalla ja Hildalla rokotukset, ja kun ite olin pitkästä aikaa mukana, niin oli kyllä ihmettelemistä, kun molemmat ryntäs kilpaa vastaanotolle. Hildallahan vois olla jotain traumaakin edellisen jälkeen mutta ehkä se vaan on sit semmonen palikka ettei tajua. ;) Ja Odessa se vasta ell:n kaveria onkin, huh huh! Johtuuko sit kekseistä vai  onko vaan tosiaan niin huomionkipeä. Odessaa (tai miksei ketä vaan koirista, mutta Odessa taitaa tällä hetkellä olla se sopivin) olen pitkään halunnut viedä mukaan kaverikoiratoimintaan koska se on todella niin kiltti ja pitää ihmisistä & huomiosta, mutta oon aina aatellut, että ei se uskalla mihinkään outoihin sisätiloihinkaan mennä. Mukavahan se olisi, kun noista hienoista hauvoista olisi iloa muillekin, eikä se itseltäkään niin vaadi vaivaa etteikö ihan hyvin voisi ainakin kokeilla jos sopisi meille. :) Täytyypä tässä mietiskellä ja tutkailla asiaa.