Vielä kerkeää tehä juhannuksen treenisuunnitelman. Huomaa että tää muistiin kirjottaminen auttaa mulla koska muuten unohan kaikki pitää-tehä -asiat ja treenistä tulee kaamea kaaos ja sekamelska. Tiettävästi myös loogisuus kärsii jos mä yritän jotain tehä suunnittelematta. Todettu muuallakin kun koiraharrastusten parissa.. :D Helpompi myös vaatia koiralta sitten riittävästi muttei liikaa kun on vähän muistellut että missä mennään. Mulla muotoutui tossa jo äsken joku niin nerokas suunnitelma siitäkin miten Hildan kanssa tulis edetä kun selailin kaikenmaailman lehtiä ja keräsin ajatuksia, miksi en kirjottanut ajatuksia treenipäiväkirjaan ylös??? Voi voi, enhän mä enää muista muuta kun että se tuntu tosi hyvältä idealta. Täytyy lukee kaikki uudestaan ja toivoa parasta. :D Ainakin sen mä olin jo päättänyt että Hildan kanssa tavotellaan yritteliäisyyttä ja itsevarmuutta, ettei aina ja joka asiassa tarvi ohjaajan tukea.

Mua huvittas nyt kokeilla sitä, että Hilda saa tarjota toimintaa, miettiä itse ja halutusta toiminnasta tulee palkkaa, muuta ei huomioida. Tätä en varmastikaan osaa kaikessa käyttää mutta joissakin tulee luonnostaan ja tähän mennessä on toiminut. Ennen kaikkea ohjaajan rauhallisuus, nyt unohdetaan kaikki höslääminen johonka mä oon ikävä kyllä Odessan kanssa turvautunut innokkuuden lisäämiseks ja todennäkösesti vaan saanu koiran hämilleen. Ei sillä että Hildan kanssa tarttis innokkuudesta huolehtia. Mun kylläkin täytyy jo valmiiks miettiä erilaisia palkkaustapoja koska ikuisesti ei voida namien avulla mennä eteenpäin. Saalistaminen vois olla se juttu. Tosin ei vielä, koska käy muutenkin vähän kuumana. Täytyy löytää se rauhottava palkka. Odessan kanssa on koitettu mm. vetoleikkiä ja noutoa joskus muttei oikeen saatu toimimaan joten pääosin ollaan edelleen käytetty namia. Tietyissä asioissa, kuten noutopuuhissa sekä temppuilussa itse tekeminen on jo palkka. Ohjaajan kehut myös ihan jees.

Hupsista, siihen treenisuunnitelmaan. Keskitytään Odessaan. Hildalle kontaktia, luoksetuloa, paikallaoloa ja jostakin syystä hieman hankalaa maahanmenoa jos muistan ja kerkeän... Maahanmeno sinällään ehkä musta jopa hieman turha liike tässä vaiheessa. Odessakin oppi nopean ja oikean maahanmenon vasta päälle 1-vuotiaana, eli niin että mennään etupää edellä ja nyt menee erittäin hienosti.

No niin se Odessa. Keskitytään noutohommiin. Hakuruutua. Otetaan tuuli huomioon, tää on jostakin syystä mun niin erittäin vaikee muistaa ja toteuttaa mutta sillä vois olla paljonkin merkitystä. Tehdään riistoilla kun kerrankin voidaan. (Mä en ihan kaupungissa jostain syystä kehtaa lähtee useempia raatoja piilotteleen tohon pikkumetsään..) Vedetään jälkeä nyt kun on niin hyvin innostunut tohon nenänkäyttöön. (Myös verijälkeä vois taas vedellä jos kerkeis. Vaikka sit pyöräillään jollekin ei-niin-kivikkoiselle alueelle jotta munkaan jalat ei katkea.) Ehkä tekee hakuruudusta kivemman tehtävän. Kippaan alueelle kaiken riistan mitä löytyy. Kaikkea ei noudeta ja ainakin kerran hakuruudun uudelleen täyttö ja treenien lopettaminen siihen. Tehdään tästä kivaa ja vahvistetaan käskysanaa. Koiran pitää tietää mitä se on tekemässä ja epäonnistumisia pyritään välttämään keinolla millä hyvänsä. Jos tulee ilman riistaa, laitetaan jatkamaan ja viedään lisää noudettavaa helppoihin paikkoihin ja harjotus loppuu siihen kun jotain saa tuotua. Syytä myös jo ihan alkuun pyrkiä siihen että koira ei väsähdä tai harjoitus ei ole liian vaikea. Kuitenkin Odessalle pitää tarjota myös sopivasti haastetta jotta sen mielenkiinto säilyy ja sen täytyy tehdä töitä.

Hopsan, aika loppu. Tulipahan jotain ajatusvirtaa..